Karma selvisi lentomatkasta hienosti, siellä herra makoili rauhassa häkissään kun tulin Oslon kentällä herraa etsiskelemään erikoisrahdin noutopisteestä. Matkatavaratkin sai todella nopeasti, voisi Helsinki-Vantaa ottaa vaikka hiukan mallia! Tullin mies ei ollut ihan perillä uusimmista rokotusmääräyksistä, joten jouduttiin hiukan odottelemaan papereiden läpikäymistä. Onneksi tiesin, että kaikki rokotukset ja paperit on ok. Liv odotteli meitä porttien toisella puolella pikkuisen Magnus-vauvan kanssa ja pääsimme nopeasti ajamaan kohti Gruaa ja odottavaa morsianta.
Kasvattajan pihalla Karma päästettiin vapaaksi tutkimaan ympäristöään (piha oli hyvin aidattu, onneksi) ja muutamaa minuuttia myöhemmin Karma sai naisseuraa... Aluksi Karma ei huomannut, että Luna oli tullut pihalle, mutta heti kun huomasi, Karma oikein rynnisti Lunan luokse :) Koirat nuuhkaisivat toisiaan muutaman kerran ja vilahtivat samantien kulman taakse. Molemmat olivat yhtä innoissaan tapaamisesta eikä siinä ihmisiä tarvittu avuksi. Meille ihmisille jäi tehtäväksi sivusta seuraaminen ja kun Karma kääntyi, tuimme molempia koiria hiukan. Koiraparoille kun meinasi tulla väsy :) Karma ja Luna olivat toisissaan kiinni reilun vartin, onneksi ei sen pidempään. Nurmikko oli nimittäin märkä ja kosteus imeytyi housujen polvista sisään varsin ikävästi.
Oli melkoinen helpotus, kun astutus onnistui samantien. Olin kuvitellut, että Karma tarvitsisi lennon ja muun matkustamisen jälkeen hetken aikaa levätä. Ilmeisesti tuo "luonnon kutsu" oli kuitenkin niin vahva, että kaikki mahdollinen väsymys unohtui samantien. Astutuksen jälkeen lähdettiin vielä käymään yhdessä Oslon kuuluisimmista puistoista. Liv otti koirista kuvia, joten saatiin pariskunnalle hieno hääalbumi. Karmaa alkoi jossain kohtaa selvästi väsyttämään, sillä paikoillaan seisominen ei jaksanut yhtään enää kiinnostaa. Paljon upeita kuvia onneksi ehdittiin ottaa ennen sitä.
Kuva: Liv Irene N. Nyflot, kennel Kingwanas
Illan ja yön pariskunta sai levätä toisistaan erossa. Karmalla tuo lepääminen tapahtui tosin vain parin tunnin jaksoissa, sitten piti hypätä huoneen ovelle vinkumaan... Aamulla ei siis meikäläisellä ollut mitenkään ihan pirtein mahdollinen olo, etenkin kun jouduin tekemään töitä myöhään yöhön. Onneksi meidänkin firmassa on nykyisin mahdollista tehdä etätöitä ja nettiyhteyshän löytyy lähes joka talosta. Ilman etätyömahdollisuutta ei koko matkaa olisi voinut edes toteuttaa, huhtikuu kun on kaikista kiireisintä aikaa toimistolla.
Aamulla Karma ja Luna päästettiin taas yhdessä pihalle ja sinnehän nuo taas livahtivat samantien, kulman taakse :) Ihanaa kun koirat saivat ihan itsekseen hoitaa homman ja molemmat olivat ihan yhtä suurella innostuksella mukana. Netissä on monellakin sivustolla ollut kirjoittelua narttujen "pakkoastutuksista" ja muista kyseenalaisista astutuskeinoista. Todella hienoa, että sellaiseen ei ole ollut Karman kohdalla koskaan tarvetta. Karman ja Lunan toimintaa oli oikein ilo seurata, kun oli niin hieno ilmakin ulkona (aurinko paistoi, linnut lauloivat, lumi oli lähes kokonaan sulanut). Yleensä basenjien astutukset tapahtuvat syksyllä ja silloin harvoin on kenelläkään halua olla ulkosalla säiden armoilla.
Toisen onnistuneen astutuksen jälkeen oli helppo syödä aamupalaa ja käydä läpi edellisen päivän kuvasatoa. Liv päivitteli tietysti heti nettisivuja ja minä tein sillä aikaa, yllätys yllätys, töitä. Ennen paluulentoa käytiin vielä kävelyllä tutustumassa lähialueisiin ja pohdittiin tuleville pennuille nimiä. Olen aina ihmetellyt mistä ihmeestä kasvattajat keksivät koirille niin kivoja nimiä ja ajatellut etten itse kykenisi hommaan millään. Se oli kuitenkin yllättävän hauskaa, kun oli joku jonka kanssa heitellä ehdotuksia edestakaisin.
Oslon kentällä Karman häkki läpivalaistiin, mutta sitä ei tarkastettu muuten. Vähän näköjään eroavat nuo tarkastusmenetelmät eri kentillä. Olimme kentällä todella hyvissä ajoin ja ehdimme istuskella kaikessa rauhassa ulkona auringossa. Karma istui selkä kohti aurinkoa ja nenä pystyssä tuulta kohti hyvin tyytyväisenä kunnes vihdoin luovutin häkin matkustajineen lentokentän henkilöstölle. Jälleen pidin sormet ristissä, että koira häkkeineen päätyisi oikealle lennolle. Sekin on jo ikävää, jos matkatavarat katoavat, mutta koira on "pikkuisen" eri juttu. Onneksi juuri ennen koneeseen siirtymistäni näin kuinka tuttu harmaa häkki siirrettiin koneen ruumaan, huh.
Helsingissä odottelin laukkujen saapumista kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä yhden oven takaa kuului kovasti tutun kuuloista koiran ulinaa... Kohta Karman häkki nostetiinkin oven toiselle puolelle ja henkilökunta varmaankin ajatteli, että omistaja voisi tulla hiljentämään koiransa mahdollisimman pian... :) Mutta minkäs teet, matkalaukun saaminen kesti ja kesti ja koiraa ei saanut ennen tullia ottaa ulos häkistä. Kovasti muiden ihmisten päät siinä kääntyilivät ja yksi jos toinenkin kävivät kurkkaamassa, että mikä ihmeen otus siellä boksissa meteliä pitää.
Tullin mies oli hiukan hämmentyneen näköinen kun Karman boksin kanssa halusin kulkea tullin läpi. Ilmeisesti kotimaisen koiran kanssa matkustavat eivät kauhean usein tullin läpi sitten kulje? Jostain kummasta tullin mies arvasi, että olimme palaamassa astutusreissulta. Karma edelleen piti meteliä boksissaan ja mies siihen vitsaili, että "ihan turhaan siellä valitat,sulla on varmasti ollut tosi kivaa sen norjalaisen tyttös kanssa!". Ihan oikeassa oli!
Kuvia häämatkasta täällä ja lisää tietoa tulevasta pentueesta kasvattajan sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti